Kirjoitetaan täydellinen ohjelma, jossa havainnollistetaan funktiopointterin käyttöä:
#include <stdio.h>
int summa (int, int);
void main(void)
{
int (*p)(int, int);
int a,b,tulos;
p=summa; // summa on summafunktion osoite
printf ("Anna kaksi lukua");
scanf ("%d %d",&a,&b);
tulos =(*p)(a,b); // Kutsutaan p:n osoittamaa funktiota
printf ("\nLukujen summa on %d", tulos);
}
int summa(int eka, int toka)
{
return eka+toka;
}
Funktiota, johon p osoittaa voitaisiin kutsua myös seuraavasti:
tulos = p(a,b);
Tässä kutsussa ei näy, että p on funktiopointteri. Se voisi periaatteessa olla myös funktio.
Epäselvyyksien välttämiseksi suositetaan käytettäväksi esimerkissä käytettyä funktion epäsuoraa osoitusta:
tulos =(* p)(a,b);