TOP-DOWN- ja BOTTOM-UP -menetelmät johtavat käytännössä modulaariseen (modular) ohjelmointiin, jolla tarkoitetaan
sitä, että ohjelma koostuu osaohjelmista eli aliohjelmista
(sub program). Modulaarisuus on yksi hyvälle ohjelmalle asetettu vaatimus.
Toinen vaatimus on strukturaalisuus, mikä
edellyttää sitä, että käytettävä ohjelmointikieli tukee rakenteellista eli strukturaalista ohjelmointia (structured programming).
Rakenteellinen ohjelmointi käyttää hyväksi kolmea ohjelmoinnin perusrakennetta, jotka
kaikki ovat välttämättömiä ja yhdessä riittäviä
hyvän ohjelman tekemiseksi
Nämä kolme perusrakennetta ovat
1. peräkkäisrakenne
2. valintarakenne
3. toistorakenne.
Rakenteita kutsutaan usein ohjausrakenteiksi tai kontrollirakenteiksi (control structure), koska niiden avulla ohjataan ohjelman
kulkua.